Yleisurheilun EM-kisoissa on kolmas kilpailupäivä juuri käynnistynyt. On siis aika tehdä arvioita miten kisoissa on pärjätty. Kirjoittavilla toimittajilla on nyt ollut muutama päivä aikaa analysoida itse kisojakin, mutta kovin hengetöntä tuntuu toiminta olevan. Huomaa, että kaikkien tekijöiden kisarajat ei ihan tällä vuosikymmenellä ole ylittynyt. Katsaus on kaikkea muuta kuin kattava, mutta kyllä tästä minusta saa käsityksen että millaiset ihmiset arvostelevat näitä kisoihin selvinneitä urheilijoita:
Ilta-Sanomat ei tänään yllätä oikeastaan mitenkään. Tutkivaa journalismia on tehty harjoituskentällä, jossa on huomattu Tero Pitkämäen olevan rantakunnossa. Siinäpä sitä tutkivaa journalismia. Kirjoituksessa annetaan myös urheilija-valmentajaparin raportoida uudenlaisesta valmistautumisestaan, mikä sinänsä on hyvä asia. Minkäänlaista mainintaa ei ole siihen, miten uudistettu valmistautuminen vaikuttaa takkuilevaan tekniikkaan. Mutta ei kai semmoista nyt kukaan toimittajilta odota. Tällainenkö ylittää kisarajan?
Karjalaista tietenkin haukutaan Ilta-Sanomissakin. Kauden tason mukainen tulos arvokisafinaalissa on tietenkin huono juttu, jota pitää joka tapauksessa arvostella. Oli aiempi taso mitä tahansa. IS:lle ehkä isoimmat pisteet siitä, että keskittyvät ralliin ja jättävät urheilun muille. Ilta-Sanomat pääsee ehkä kokonaisuutena lähelle "B-rajaa".
Iltalehti aloittaa vahvasti: "Moukarin superkyvystä Olli-Pekka Karjalaisesta on tullut nolo selittelijä". Lausunnosta "Kolmekymppisenä palautuminen ei ole samanlaista kuin ennen" on palkintomatkalla Espanjaan päässyt J. Jaakkonen repinyt sen käsityksen että OP pitää itseään liian vanhana... Tehostanut kirjoitustaan vielä väliotsikolla "Ikä ei voi painaa", mitä selittää sitten sillä miten vanhoja Vizzoni ja Charfreitag on... Mistä näitä turisteja näihin kisoihin oikein riittää? Tässähän on kaksi asiaa, jotka jokainen urheilua harrastava ymmärtää: a) Vanhana ei palaudu kuin nuorempana ja b) heitoissa pärjätään yli 30-vuotiaina. Tämä kirjoittaja on nyt amatöörimäisesti vetänyt nämä kaksi asiaa käsittämättömästi yhteen. Ei riitä näytöt näihin kisoihin. Jotkut Lieksan pm-kisat vois vielä mennä, jos joku kiikuttais tulokset käteen.
Karjalaisessa (siis lehdessä) Kalle Virtapohja kirjoittaa tähän tyyliin "Parsille ei täysosumaa vieläkään, mutta jälleen yksi mitali". Niin se mitalihan oli ensimmäinen... Mutta ei kai sitä nyt faktoja tartte tarkistaa, jos reissuun on jo päässyt. Eli ei näiltä osin puhtain paperein selviävä tämäkään lehti. Pisteet kuitenkin kolumnistille, joka mietiskeli että oliko se eräs valmentajan vaihdos sittenkään hyvä asia.
Eli mitä tästä pitäisi päätellä. Jos olisin urheilutoimittaja niin en ehkä kirjoittaisi siitä miten huonoilla ja vähillä näytöillä urheilijat pääsee kisoihin. Keskittyisin ehkä enemmän omaan tekemiseen, opettelisin perusasioita ja miettisin syy-seuraus-suhteita.
torstai 29. heinäkuuta 2010
keskiviikko 16. joulukuuta 2009
Onhan...
taas kulunut aikaa siitä, kun on tänne mitään kerennyt raapustamaan. Koko syksy on mennyt juostessa paikasta toiseen, tosin ainoastaan kuvaannollisesti, koska peruskuntokautta ei ole kestänyt koko syksyä.
On tässä vähän yritelty treenaillakin. Semmosta 2-3 fyysistä harjoitusta viikkoa kohden ja jonkin verran ajatustyötä. Pääpaino tekemisessä on ollut siinä, että pysyisi koko vuoden terveenä, minkä avulla voisi sitten yrittää tavoitellakin jotain. Punttiohjelmaan on otettu vähän tempausta mukaan, että saa vähän aukaistua lonkanseutua ennen kyykkyjä. Ainakin tähän mennessä on tuntunut ihan hyvältä. Tosin ei nuo raudat vielä mitään isoja ole (siis kyykyssä tempauksessa sellaisiin ei edes pyritä), mutta voisi olla huonomminkin. Tilanne on siis mitä klassisin "tästä kun nyt saa vähän parannettua niin on hyvä":-)
Kyykkyhän se on noista punttiliikeistä vieläkin se tärkein ja siihen vähät ajalliset resurssit on laitettu. Yläkroppaa tulee tehtyä jonkin verran vauhti- tai penkkipunnerruksen muodossa, mutta ainakin vielä ilman mitään isompia tavoitteita. Olkapäät meinaa olla aika tiukilla, mihin vaikuttanee myös se, että tulee tuota toimistoistumista harrastettua päivin illoin melkoisen paljon. Ei siis viiti huvikseen noitakaan rikkoa. Muutaman vuoden tauon jälkeen "löysin" kylkiliikkeen jota pystyy tehdä. Sehän voi jopa auttaa johonkin jatkossa...
Lajitreenejä on takana kolme, joista kahdessa on tehty ihan kokovauhtisia suorituksia. Viime kesän ongelmat kulminoitui aika paljolti siihen, että lajivoimatasoa ei käytännössä ollut ollenkaan. Täytyy nyt tänä vuonna yrittää vähän paikata vajetta ja työntää taas vähän enemmän. Vauhdittomia ja puolikkaita on tarkoitus tehdä melko paljon. Kolme talvea olen onnistunut tuolla Joensuu Areenalla työntämään täyspitkiä osumatta kehenkään, mutta tänä talvena päätin etten enää kovin paljoa viiti uhmata kohtaloa. Tarkoitus on siis työnnellä pääasiassa pressuun. Säästyypä hermot, kun ei tartte koko aikaa zoomailla että minkä pallopelin verkkarit sieltä laahustaa alle. Tosin pääsee ne pressun altakin, mutta sitten jos osuu niin annan itelleni vastuuvapautuksen:-) Ja säästyy tuossa aikaakin, mitä arvostaa jos harrastaa paljon 10-12 tunnin työ- ja/tai opiskelupäiviä. Kerkeepä joskus kotio syömäänkin...
Tämän viikon lajiharjoituksessa tapahtui jopa asioita, joita ei ole 2,5 vuoteen tapahtunut. Jos sama linja jatkuu kesään asti niin meikäläinen on kesällä vaikeasti lyötävissä... Mutta sinne on aivan helvetisti vielä matkaa, jopa enemmän kuin täältä joulunviettoon Lapualle. Joka vuosihan se tässä kohtaa näyttää hyvältä, johtuen varmaan siitä että joulukuussa ei ole vielä mitään voinut hävitä tai voittaa. On taas tuo aikaväli helmikuusta toukokuulle sen verran kiireinen, että saa nähdä miten sitä ehtii harrastaa.. Yritetään.
Mutta hyvät pyhät vaan kaikille. Joulun tarkoitus ei ole hössöttää, törsätä, kuunnella joululauluja pyhäinpäivästä lähtien tai muuta turhaa. Joulun tarkoitus on herätä aamulla ja todeta, että eipä ole kiire mihinkään... syöminen ei ole joulun tarkoitus, koska "sä kuulut päivään jokaiseen, kuulut aamuun ja iltaan"
On tässä vähän yritelty treenaillakin. Semmosta 2-3 fyysistä harjoitusta viikkoa kohden ja jonkin verran ajatustyötä. Pääpaino tekemisessä on ollut siinä, että pysyisi koko vuoden terveenä, minkä avulla voisi sitten yrittää tavoitellakin jotain. Punttiohjelmaan on otettu vähän tempausta mukaan, että saa vähän aukaistua lonkanseutua ennen kyykkyjä. Ainakin tähän mennessä on tuntunut ihan hyvältä. Tosin ei nuo raudat vielä mitään isoja ole (siis kyykyssä tempauksessa sellaisiin ei edes pyritä), mutta voisi olla huonomminkin. Tilanne on siis mitä klassisin "tästä kun nyt saa vähän parannettua niin on hyvä":-)
Kyykkyhän se on noista punttiliikeistä vieläkin se tärkein ja siihen vähät ajalliset resurssit on laitettu. Yläkroppaa tulee tehtyä jonkin verran vauhti- tai penkkipunnerruksen muodossa, mutta ainakin vielä ilman mitään isompia tavoitteita. Olkapäät meinaa olla aika tiukilla, mihin vaikuttanee myös se, että tulee tuota toimistoistumista harrastettua päivin illoin melkoisen paljon. Ei siis viiti huvikseen noitakaan rikkoa. Muutaman vuoden tauon jälkeen "löysin" kylkiliikkeen jota pystyy tehdä. Sehän voi jopa auttaa johonkin jatkossa...
Lajitreenejä on takana kolme, joista kahdessa on tehty ihan kokovauhtisia suorituksia. Viime kesän ongelmat kulminoitui aika paljolti siihen, että lajivoimatasoa ei käytännössä ollut ollenkaan. Täytyy nyt tänä vuonna yrittää vähän paikata vajetta ja työntää taas vähän enemmän. Vauhdittomia ja puolikkaita on tarkoitus tehdä melko paljon. Kolme talvea olen onnistunut tuolla Joensuu Areenalla työntämään täyspitkiä osumatta kehenkään, mutta tänä talvena päätin etten enää kovin paljoa viiti uhmata kohtaloa. Tarkoitus on siis työnnellä pääasiassa pressuun. Säästyypä hermot, kun ei tartte koko aikaa zoomailla että minkä pallopelin verkkarit sieltä laahustaa alle. Tosin pääsee ne pressun altakin, mutta sitten jos osuu niin annan itelleni vastuuvapautuksen:-) Ja säästyy tuossa aikaakin, mitä arvostaa jos harrastaa paljon 10-12 tunnin työ- ja/tai opiskelupäiviä. Kerkeepä joskus kotio syömäänkin...
Tämän viikon lajiharjoituksessa tapahtui jopa asioita, joita ei ole 2,5 vuoteen tapahtunut. Jos sama linja jatkuu kesään asti niin meikäläinen on kesällä vaikeasti lyötävissä... Mutta sinne on aivan helvetisti vielä matkaa, jopa enemmän kuin täältä joulunviettoon Lapualle. Joka vuosihan se tässä kohtaa näyttää hyvältä, johtuen varmaan siitä että joulukuussa ei ole vielä mitään voinut hävitä tai voittaa. On taas tuo aikaväli helmikuusta toukokuulle sen verran kiireinen, että saa nähdä miten sitä ehtii harrastaa.. Yritetään.
Mutta hyvät pyhät vaan kaikille. Joulun tarkoitus ei ole hössöttää, törsätä, kuunnella joululauluja pyhäinpäivästä lähtien tai muuta turhaa. Joulun tarkoitus on herätä aamulla ja todeta, että eipä ole kiire mihinkään... syöminen ei ole joulun tarkoitus, koska "sä kuulut päivään jokaiseen, kuulut aamuun ja iltaan"
sunnuntai 30. elokuuta 2009
Tulevaisuuden suunnitelmat ja tavoitteet
Kuten tuossa aiemmassa kirjoituksessa jo tuli todettua niin ura tosiaan jatkuu vielä tämänkin kesän jälkeen. Tästä kesästähän ei tuloksellisesti jäänyt käytännössä mitään käteen, melkein kaikki kisat 20 sentin sisään, joten se piikki jäi tulematta. Tai tarkemmin sanottuna se jäi viime kädessä mittauttamatta. Mutta motivaatiota tämä kesä eittämättä toi.
Parisen vuotta olen tässä nyt hahmotellut tätä hommaa eteenpäin. Eli viimeistään 2011 Kalevan kisoissa tulisi olla kovassa iskussa. Ensimmäinen puolivuotiskausi tästä suunnitelmasta kuluu yleiskunnon ja terveystilanteen parantamiseen sekä painonpudotukseen (ei pelkästään hartioista vyötärölle). Kuuteen kuukauteen olisi tarkoitus pudottaa semmoinen 10-12 kiloa painoa, nostaa peruskuntoa järkevämmälle tasolle ja hoitaa tuota lantionseutua sellaiseen iskuun, että pystyy helmikuusta eteenpäin kovempaan tekemiseen. Oikeastaan kaikki edellämainituista kolmesta asiasta liittyy siihen, että suorittamiseen tulee saada hieman lisää liikettä. Tämän kesän jälkeen olen melko vakuuttunut siitä, että se vaatii hieman kevyemmän työntäjän, irtonaisemman lantion/selän sekä sellaisen peruskunnon, että tekemisestä palautuu aiempaa paremmin.
Seuraavien kuuden kuukauden ohjelmassa on pääasiassa kuntopiiriä kuntosalilaitteilla, vesijuoksua, sauvakävelyä sekä kenties myös hieman hölkkää. Kenties joskus itsenäisyyspäivän aikoihin voisi ohjelmaan ottaa myös hieman perinteisempää punttia. Suunnitelmissa on silloin tehdä lähinnä melko pitkää liikkuvaa sarjaa, joka valmistaa kevään totisempaan tekemiseen. Ongelmiahan tulevana talvena aiheuttaa taas se, että aikaa harrastukselle pitäisi repiä töiden ja opiskelun täyttämästä kalenterista. Toivottavasti sitä edes jonkin verran löytyy.
Ensi kesän tavoitteena on saada taso jonnekin 17,20 paikkeille ja päästä Kalevan kisoissa kahdeksan sakkiin. Hallikauden 2011 tavoitteena on työntää noin 17,50 ja taistella sm-kisoissa jopa arvometalleista. Kesän 2011 tavoitteeksi oon tässä vaiheessa miettiny noin 17,80 tasoa ja Kalevan kisoissa sijoittumista aiempaa paremmin... Mutta täytyy muistaa ensi kesään, saati kesään 2011, on pitkä matka ja kaikenlaista ehtii tapahtua.
Parisen vuotta olen tässä nyt hahmotellut tätä hommaa eteenpäin. Eli viimeistään 2011 Kalevan kisoissa tulisi olla kovassa iskussa. Ensimmäinen puolivuotiskausi tästä suunnitelmasta kuluu yleiskunnon ja terveystilanteen parantamiseen sekä painonpudotukseen (ei pelkästään hartioista vyötärölle). Kuuteen kuukauteen olisi tarkoitus pudottaa semmoinen 10-12 kiloa painoa, nostaa peruskuntoa järkevämmälle tasolle ja hoitaa tuota lantionseutua sellaiseen iskuun, että pystyy helmikuusta eteenpäin kovempaan tekemiseen. Oikeastaan kaikki edellämainituista kolmesta asiasta liittyy siihen, että suorittamiseen tulee saada hieman lisää liikettä. Tämän kesän jälkeen olen melko vakuuttunut siitä, että se vaatii hieman kevyemmän työntäjän, irtonaisemman lantion/selän sekä sellaisen peruskunnon, että tekemisestä palautuu aiempaa paremmin.
Seuraavien kuuden kuukauden ohjelmassa on pääasiassa kuntopiiriä kuntosalilaitteilla, vesijuoksua, sauvakävelyä sekä kenties myös hieman hölkkää. Kenties joskus itsenäisyyspäivän aikoihin voisi ohjelmaan ottaa myös hieman perinteisempää punttia. Suunnitelmissa on silloin tehdä lähinnä melko pitkää liikkuvaa sarjaa, joka valmistaa kevään totisempaan tekemiseen. Ongelmiahan tulevana talvena aiheuttaa taas se, että aikaa harrastukselle pitäisi repiä töiden ja opiskelun täyttämästä kalenterista. Toivottavasti sitä edes jonkin verran löytyy.
Ensi kesän tavoitteena on saada taso jonnekin 17,20 paikkeille ja päästä Kalevan kisoissa kahdeksan sakkiin. Hallikauden 2011 tavoitteena on työntää noin 17,50 ja taistella sm-kisoissa jopa arvometalleista. Kesän 2011 tavoitteeksi oon tässä vaiheessa miettiny noin 17,80 tasoa ja Kalevan kisoissa sijoittumista aiempaa paremmin... Mutta täytyy muistaa ensi kesään, saati kesään 2011, on pitkä matka ja kaikenlaista ehtii tapahtua.
maanantai 27. heinäkuuta 2009
Kalevan kisat 2009... ja 2010... ja 2011
Kohtahan se on kauden pääkisakin ovella. Noin kaks kuukautta ehjää harjoittelua takana ja täytyy sanoa, että ei se kyllä juurikaan missään näy. Talviharjoittelulla on siis merkitystä. Keväällä kun aloittaa niin treenitulokset kyllä nousee, mutta kisoihin niitä ei saa siirrettyä. Eipä sillä, että treeneissäkään mitään maatamullistavaa olisi tapahtunut.
No, lähdetään nyt kuitenkin kisoihin ja katsotaan mitä tapahtuu. Tilanne on vanhaa urheiluselostusta mukaillen, että mahdollisuudet on "onnenkantamoisella jopa yli 16 metrin". No taso on niin huono, että pikkaisen yli 16 metrilläkin voi olla korkealla. Onhan se huolestuttavaa kun ei miehet kehity... eikä edes pojat.
On tämä kesä antanut ainakin hieman virikettä ja tällä hetkellä näyttää jopa siltä, että ura jatkuu vielä muutaman vuoden ajan. Vuositason suunnittelua tässä ei jaksa tehdä, joten pitää rakentaa suunnitelmat pariksi vuodeksi kerrallaan. No joo, ei tässä nyt mitään tarkkoja suunnitelmia tehdä kun ei koneita olla, mutta kyllähän se pari ehjää treenikautta vaatii jos meinaa jotain saada aikaiseksi. Tämä kesä on ainakin opettanut paljon asioita, jotka pitää korjata. Osan kimppuun on käytävä heti syksystä ja osan kimppuun sitten keväämmällä.
Punttihommat on onneksi helppo rakentaa, mutta liikkeen ja terveyden ylläpidossa on melko paljon haastetta. Jospa sitä jotain ajatuksia on kuitenkin syntynyt;-) Jos luottais siihen, että liikkuvaa punttia tekemällä myös mies pysyy liikkeessä ja terveenä:-) Jos ei meniskään 'suomalaiseen miinaan' eli rakentaiskin hommaa tehon eikä voiman kautta..
Mutta eipähän tässä muuta kuin kohti Espoota. Onneksi on luvannu perjantaiaamulle vähän vettä niin riittää jännitystä...
No, lähdetään nyt kuitenkin kisoihin ja katsotaan mitä tapahtuu. Tilanne on vanhaa urheiluselostusta mukaillen, että mahdollisuudet on "onnenkantamoisella jopa yli 16 metrin". No taso on niin huono, että pikkaisen yli 16 metrilläkin voi olla korkealla. Onhan se huolestuttavaa kun ei miehet kehity... eikä edes pojat.
On tämä kesä antanut ainakin hieman virikettä ja tällä hetkellä näyttää jopa siltä, että ura jatkuu vielä muutaman vuoden ajan. Vuositason suunnittelua tässä ei jaksa tehdä, joten pitää rakentaa suunnitelmat pariksi vuodeksi kerrallaan. No joo, ei tässä nyt mitään tarkkoja suunnitelmia tehdä kun ei koneita olla, mutta kyllähän se pari ehjää treenikautta vaatii jos meinaa jotain saada aikaiseksi. Tämä kesä on ainakin opettanut paljon asioita, jotka pitää korjata. Osan kimppuun on käytävä heti syksystä ja osan kimppuun sitten keväämmällä.
Punttihommat on onneksi helppo rakentaa, mutta liikkeen ja terveyden ylläpidossa on melko paljon haastetta. Jospa sitä jotain ajatuksia on kuitenkin syntynyt;-) Jos luottais siihen, että liikkuvaa punttia tekemällä myös mies pysyy liikkeessä ja terveenä:-) Jos ei meniskään 'suomalaiseen miinaan' eli rakentaiskin hommaa tehon eikä voiman kautta..
Mutta eipähän tässä muuta kuin kohti Espoota. Onneksi on luvannu perjantaiaamulle vähän vettä niin riittää jännitystä...
lauantai 4. heinäkuuta 2009
Unohdetaan vaan ruohonjuuritaso niin ei tule niittokoneestakaan enää kustannuksia!
Kuulataso saa melkein surulliseksi. Todellisuudessahan oma suorittaminen saa surulliseksi, mutta ei siitä tällä kertaa enempää. Tuomo laitto yli 18 metriä eli jotain hyvääkin. Tämän päivän huippujunnut laittaa samoja tuloksia kuin ennenkin ja itse asiassa samoja tuloksia kuin minä vastaavassa iässä. Mutta silloin oli niitä parempiakin...
Jotakin tässä nyt ois tälle lajille tehtävä. No pätevän lajivalmentajan tai lajivalmentajien valinta nyt olisi ensimmäinen asia. Pysähtyneisyyden aika on elettyä elämää tai sen pitäisi olla. Pitäisi tukea urheilijoita, ainakin nyt ikäluokissa 17-26, miksei nuorempia ja vanhempiakin. Mutta ei näitä herroja taida 16 metriset kiinnostaa, vaikka aika usein 16 metriä työnnetään ennen kuin työnnetään 18 metriä, joka taas työnnetään ennen 20 metriä jne. Unohdetaan vaan ruohonjuuritaso niin ei tule niittokoneestakaan enää kustannuksia...
Eli ensin pitäisi palkata lajivalmentaja(t) ja ostaa muutama prepaid-liittymä. Niillä voidaan sitten käydä A-luokan työntäjät (niitä ei montaa edes ole) läpi ja kysyä mikä on tilanne ja voiko sitä jotenkin parantaa. Ei sitä rahaa aina tarvita, tai no tarvitaan, muttei vaadita, mutta tuettaisiin sitten edes henkisesti jos ei muuten. Siinä käy sitten niin että ne 16 metrin työntäjät työntääkin 17 metriä ja 17 metrin työntjät laittaa 18 metriä. Ja katso sieltä se taso taas hiipii ylöspäin. Ei se 8 miestä yli 20 metrin ole näin pienessä maassa realistista, mutta jos nyt vaikka tuon 8 miestä sais yli 18 metrin niin ois hyvä!
Ugh!
Jotakin tässä nyt ois tälle lajille tehtävä. No pätevän lajivalmentajan tai lajivalmentajien valinta nyt olisi ensimmäinen asia. Pysähtyneisyyden aika on elettyä elämää tai sen pitäisi olla. Pitäisi tukea urheilijoita, ainakin nyt ikäluokissa 17-26, miksei nuorempia ja vanhempiakin. Mutta ei näitä herroja taida 16 metriset kiinnostaa, vaikka aika usein 16 metriä työnnetään ennen kuin työnnetään 18 metriä, joka taas työnnetään ennen 20 metriä jne. Unohdetaan vaan ruohonjuuritaso niin ei tule niittokoneestakaan enää kustannuksia...
Eli ensin pitäisi palkata lajivalmentaja(t) ja ostaa muutama prepaid-liittymä. Niillä voidaan sitten käydä A-luokan työntäjät (niitä ei montaa edes ole) läpi ja kysyä mikä on tilanne ja voiko sitä jotenkin parantaa. Ei sitä rahaa aina tarvita, tai no tarvitaan, muttei vaadita, mutta tuettaisiin sitten edes henkisesti jos ei muuten. Siinä käy sitten niin että ne 16 metrin työntäjät työntääkin 17 metriä ja 17 metrin työntjät laittaa 18 metriä. Ja katso sieltä se taso taas hiipii ylöspäin. Ei se 8 miestä yli 20 metrin ole näin pienessä maassa realistista, mutta jos nyt vaikka tuon 8 miestä sais yli 18 metrin niin ois hyvä!
Ugh!
Osataan sitä muuallakin
Nimittäin hypätä pituutta. Ei nimittäin suomalaisten kahdeksan metrisillä ole hirveitä luvassa, tuntuu että 850 miehiä tulee joka puolelta maailmaa. On näköjään tuossakin lajissa Powellin ja Lewisin jälkeinen krapula vähitellen hellittämässä.
Eilen suomalaisille kaksoisvoitto Kultaisessa liigassa, harvinaista herkkua sekin. Mutta jotenkin tuo tulostaso ei vielä ole sellainen, että alkaisi puhua monesta MM-mitalista. Mutta eipä tosiaan kulje ulkomaalaisillakaan...
Eilen suomalaisille kaksoisvoitto Kultaisessa liigassa, harvinaista herkkua sekin. Mutta jotenkin tuo tulostaso ei vielä ole sellainen, että alkaisi puhua monesta MM-mitalista. Mutta eipä tosiaan kulje ulkomaalaisillakaan...
torstai 2. heinäkuuta 2009
Joskus...
se on tämä blogin päivittäminenkin työlästä. Täytyy taas yrittää skarpata vähän. Eipä just tällä istumalla ole hirveitä sanottavia, mutta muutama kysymys on heitettävä ilmoille:
1) Mikä vaivaa suomalaista raskasta kalustoa (kuula, kiekko)? Ei mitään jakoa edes moukariin verrattaessa, keihäästä puhumattakaan...
2) Mikä vaivaa Pitkämäkeä? 86-alkuiset ei vakuuta, ainakaan minua....
3) Miten tämä yu-kesä vaikuttaa muutenkin niin valjulta?
Mutta on ilonaiheitakin: Korpela, Grobler ja Ingberg nyt ainakin... niin ja Mannio. En ole varsinaisesti mikään SUL:n ystävä, mutta jotenkin lämmitti tuo Ingbergin A-raja. Jokavuotiset "vanhoilla näytöillä kisoihin ja valmennusryhmiin"-puheet vaimenivat nyt kenties viimeistä kertaa...
Saadaankohan keihäsvalinnoista vielä soppa aikaiseksi? Ei tosin nyt siltä näytä, mutta sopivaan paikkaan laitettu 85-metrinen Ruuskaselta voi sekoittaa pakan. Vaikkakin Mannio vie tällä hetkellä tuota kamppailua enemmän kuin satanolla.
Niin ja ilonaiheista puhuttaessa on tietenkin pituus mainittava. Laji on kuitenkin hiipinyt suomen toiseksi kovimmaksi, heti kansallislajin jälkeen. Tähän kun lisää vielä sen, että Keskisalo ja Karjalainen tekevät kesän mittaan kovaa jälkeä ja Kinnunen kenties nyt jo yllättää tosissaan niin voisi todeta, ettei tämä niin valju kesä olekaan... taitaa valjuus istua tässä penkillä. Niin ja tonnivitonenkin melkein alle 3.40... kaikkea sitä näkee.
1) Mikä vaivaa suomalaista raskasta kalustoa (kuula, kiekko)? Ei mitään jakoa edes moukariin verrattaessa, keihäästä puhumattakaan...
2) Mikä vaivaa Pitkämäkeä? 86-alkuiset ei vakuuta, ainakaan minua....
3) Miten tämä yu-kesä vaikuttaa muutenkin niin valjulta?
Mutta on ilonaiheitakin: Korpela, Grobler ja Ingberg nyt ainakin... niin ja Mannio. En ole varsinaisesti mikään SUL:n ystävä, mutta jotenkin lämmitti tuo Ingbergin A-raja. Jokavuotiset "vanhoilla näytöillä kisoihin ja valmennusryhmiin"-puheet vaimenivat nyt kenties viimeistä kertaa...
Saadaankohan keihäsvalinnoista vielä soppa aikaiseksi? Ei tosin nyt siltä näytä, mutta sopivaan paikkaan laitettu 85-metrinen Ruuskaselta voi sekoittaa pakan. Vaikkakin Mannio vie tällä hetkellä tuota kamppailua enemmän kuin satanolla.
Niin ja ilonaiheista puhuttaessa on tietenkin pituus mainittava. Laji on kuitenkin hiipinyt suomen toiseksi kovimmaksi, heti kansallislajin jälkeen. Tähän kun lisää vielä sen, että Keskisalo ja Karjalainen tekevät kesän mittaan kovaa jälkeä ja Kinnunen kenties nyt jo yllättää tosissaan niin voisi todeta, ettei tämä niin valju kesä olekaan... taitaa valjuus istua tässä penkillä. Niin ja tonnivitonenkin melkein alle 3.40... kaikkea sitä näkee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)