Kalevan kisat 2009... ja 2010... ja 2011

Kohtahan se on kauden pääkisakin ovella. Noin kaks kuukautta ehjää harjoittelua takana ja täytyy sanoa, että ei se kyllä juurikaan missään näy. Talviharjoittelulla on siis merkitystä. Keväällä kun aloittaa niin treenitulokset kyllä nousee, mutta kisoihin niitä ei saa siirrettyä. Eipä sillä, että treeneissäkään mitään maatamullistavaa olisi tapahtunut.

No, lähdetään nyt kuitenkin kisoihin ja katsotaan mitä tapahtuu. Tilanne on vanhaa urheiluselostusta mukaillen, että mahdollisuudet on "onnenkantamoisella jopa yli 16 metrin". No taso on niin huono, että pikkaisen yli 16 metrilläkin voi olla korkealla. Onhan se huolestuttavaa kun ei miehet kehity... eikä edes pojat.

On tämä kesä antanut ainakin hieman virikettä ja tällä hetkellä näyttää jopa siltä, että ura jatkuu vielä muutaman vuoden ajan. Vuositason suunnittelua tässä ei jaksa tehdä, joten pitää rakentaa suunnitelmat pariksi vuodeksi kerrallaan. No joo, ei tässä nyt mitään tarkkoja suunnitelmia tehdä kun ei koneita olla, mutta kyllähän se pari ehjää treenikautta vaatii jos meinaa jotain saada aikaiseksi. Tämä kesä on ainakin opettanut paljon asioita, jotka pitää korjata. Osan kimppuun on käytävä heti syksystä ja osan kimppuun sitten keväämmällä.

Punttihommat on onneksi helppo rakentaa, mutta liikkeen ja terveyden ylläpidossa on melko paljon haastetta. Jospa sitä jotain ajatuksia on kuitenkin syntynyt;-) Jos luottais siihen, että liikkuvaa punttia tekemällä myös mies pysyy liikkeessä ja terveenä:-) Jos ei meniskään 'suomalaiseen miinaan' eli rakentaiskin hommaa tehon eikä voiman kautta..

Mutta eipähän tässä muuta kuin kohti Espoota. Onneksi on luvannu perjantaiaamulle vähän vettä niin riittää jännitystä...

Unohdetaan vaan ruohonjuuritaso niin ei tule niittokoneestakaan enää kustannuksia!

Kuulataso saa melkein surulliseksi. Todellisuudessahan oma suorittaminen saa surulliseksi, mutta ei siitä tällä kertaa enempää. Tuomo laitto yli 18 metriä eli jotain hyvääkin. Tämän päivän huippujunnut laittaa samoja tuloksia kuin ennenkin ja itse asiassa samoja tuloksia kuin minä vastaavassa iässä. Mutta silloin oli niitä parempiakin...

Jotakin tässä nyt ois tälle lajille tehtävä. No pätevän lajivalmentajan tai lajivalmentajien valinta nyt olisi ensimmäinen asia. Pysähtyneisyyden aika on elettyä elämää tai sen pitäisi olla. Pitäisi tukea urheilijoita, ainakin nyt ikäluokissa 17-26, miksei nuorempia ja vanhempiakin. Mutta ei näitä herroja taida 16 metriset kiinnostaa, vaikka aika usein 16 metriä työnnetään ennen kuin työnnetään 18 metriä, joka taas työnnetään ennen 20 metriä jne. Unohdetaan vaan ruohonjuuritaso niin ei tule niittokoneestakaan enää kustannuksia...

Eli ensin pitäisi palkata lajivalmentaja(t) ja ostaa muutama prepaid-liittymä. Niillä voidaan sitten käydä A-luokan työntäjät (niitä ei montaa edes ole) läpi ja kysyä mikä on tilanne ja voiko sitä jotenkin parantaa. Ei sitä rahaa aina tarvita, tai no tarvitaan, muttei vaadita, mutta tuettaisiin sitten edes henkisesti jos ei muuten. Siinä käy sitten niin että ne 16 metrin työntäjät työntääkin 17 metriä ja 17 metrin työntjät laittaa 18 metriä. Ja katso sieltä se taso taas hiipii ylöspäin. Ei se 8 miestä yli 20 metrin ole näin pienessä maassa realistista, mutta jos nyt vaikka tuon 8 miestä sais yli 18 metrin niin ois hyvä!

Ugh!

Osataan sitä muuallakin

Nimittäin hypätä pituutta. Ei nimittäin suomalaisten kahdeksan metrisillä ole hirveitä luvassa, tuntuu että 850 miehiä tulee joka puolelta maailmaa. On näköjään tuossakin lajissa Powellin ja Lewisin jälkeinen krapula vähitellen hellittämässä.

Eilen suomalaisille kaksoisvoitto Kultaisessa liigassa, harvinaista herkkua sekin. Mutta jotenkin tuo tulostaso ei vielä ole sellainen, että alkaisi puhua monesta MM-mitalista. Mutta eipä tosiaan kulje ulkomaalaisillakaan...

Joskus...

se on tämä blogin päivittäminenkin työlästä. Täytyy taas yrittää skarpata vähän. Eipä just tällä istumalla ole hirveitä sanottavia, mutta muutama kysymys on heitettävä ilmoille:

1) Mikä vaivaa suomalaista raskasta kalustoa (kuula, kiekko)? Ei mitään jakoa edes moukariin verrattaessa, keihäästä puhumattakaan...
2) Mikä vaivaa Pitkämäkeä? 86-alkuiset ei vakuuta, ainakaan minua....
3) Miten tämä yu-kesä vaikuttaa muutenkin niin valjulta?

Mutta on ilonaiheitakin: Korpela, Grobler ja Ingberg nyt ainakin... niin ja Mannio. En ole varsinaisesti mikään SUL:n ystävä, mutta jotenkin lämmitti tuo Ingbergin A-raja. Jokavuotiset "vanhoilla näytöillä kisoihin ja valmennusryhmiin"-puheet vaimenivat nyt kenties viimeistä kertaa...

Saadaankohan keihäsvalinnoista vielä soppa aikaiseksi? Ei tosin nyt siltä näytä, mutta sopivaan paikkaan laitettu 85-metrinen Ruuskaselta voi sekoittaa pakan. Vaikkakin Mannio vie tällä hetkellä tuota kamppailua enemmän kuin satanolla.

Niin ja ilonaiheista puhuttaessa on tietenkin pituus mainittava. Laji on kuitenkin hiipinyt suomen toiseksi kovimmaksi, heti kansallislajin jälkeen. Tähän kun lisää vielä sen, että Keskisalo ja Karjalainen tekevät kesän mittaan kovaa jälkeä ja Kinnunen kenties nyt jo yllättää tosissaan niin voisi todeta, ettei tämä niin valju kesä olekaan... taitaa valjuus istua tässä penkillä. Niin ja tonnivitonenkin melkein alle 3.40... kaikkea sitä näkee.